Vajaa kolme viikkoa hiljaiseloa blogin puolella, ja saman mittainen tauko syömisten ja kaiken muunkin suhteen. Nämä kolme viikkoa olen viettänyt suurimmaksi osaksi kännissä, kyllä, lopetin tipattoman päivän kuluttua viimeisimmästä postauksesta.
Syy mun romahtamiseen on ero, joka tuli aika yhtäkkiä. En jaksa jaaritella sydänsuruista sen enempää, koska olen päässyt vihan ja katkeruuden vaiheeseen, vaikka toki suru on edelleen mukana. Oon vaan niin vihainen itselleni, miten mä taas annoin itseni luulla, että joku voisi musta välittää, miten mä saatoin antaa tämän tapahtua jälleen kerran. Nyt on niin tyhmä olo, että ei ole tosikaan.
Kävin vaa'alla kolme päivää sitten, eikä paino onneksi ollut palannut aivan niin korkealle kuin se oli tammikuun alussa, vain pari kiloa olen kuronnut takaisin. Tällä hetkellä ei vain ole niinkään ajankohtaiselta tuntuvaa ajatella syömisiä niin tarkkaan, kunhan saisin jotenkin edes normi rutiineista kiinni. Nukkumisesta ei tule mitään, lintsaan koulusta enemmän kuin käyn siellä, pilaan viimeisetkin kaverisuhteeni.
Varmaan seurausta juomisesta, mutta itsetuhoiset ajatukset ovat palanneet rytinällä. En ole sortunut viiltelemään, vaikka terä on monta kertaa painoutunut ihoa vasten valmiina paluuna menneeseen. Monena aamuna herätessäni olen asunnollani vain miettinyt, kuinka kauan kestäisi, että joku tulisi kämpilleni ja löytäisi minut sieltä kuolleena, ja kuka se olisi. Kuvittelen erinäisten ihmisten reaktioita kuullessaan uutisen poistumisestani, kuka olisi iloinen, kuka ei niin iloinen.
Lopetin kaljan juomisen tunti sitten, koska aamulla pitää olla ajokunnossa enkä aio mennä enää nukkumaan. Yksi aamutunti, sitten on onneksi vapaata iltaan saakka.
maanantai 17. helmikuuta 2020
tiistai 28. tammikuuta 2020
edes hetken verran ylpeä.
Ehkä saan olla ainakin tänä yhtenä päivänä ylpeä itsestäni. En ole syönyt tänään mitään (kahvia tosin muutaman kupin juonut) ja lähdin kuin lähdinkin kävelemään, vaikka hetken harkitsin vain jääväni sohvalle katsomaan Pasilaa ja pelaamaan sudokua.
En ole paljoa kävellyt tässä kaupungissa muutakuin keskustassa, enkä halunnut lähteä vain kiertelemään ympäriinsä ja palata samoja jälkiä takaisin. Katselin google mapsista hyvän lenkin, jonka pituuden kuitenkin aliarvioin, ajattelin sen olevan vajaan viiden kilometrin luokkaa. Kyseinen reitti oli kuitenkin 9,59km pitkä! Kiersin vielä tutulle tielle päästessäni pidempää kautta, sillä halusin kävellä yhden sillan yli (ei siitä sillasta kuitenkaan kovin hyviä muistoja ole, olen joskus viiltänyt ranteeni auki sillä sillalla, ja ambulanssireissuhan siitä lopulta tuli...)
Tällä kertaa halusin käyttää jotain kännykän urheilu sovellusta, koska halusin tietää, onko kyseinen reitti potentiaalinen reitti tulevaisuudessa. Huomaa kunnon laskeneen, sillä tuohon matkaan minulta kului miltei kaksi tuntia 😅 , kaloreita matkalla kuitenkin paloi 278kcal. Tästä on nyt kuitenkin hyvä lähteä parantamaan kävelytahtia! Yhteensä kävelystä on tänään koitunut 337kcal palanutta läskiä, ja lähes 16 000 askelta.
Heti kämpille päästyäni laitoin saunan päälle, sillä olin lenkin jälkeen ihan hiessä. Syynä siihen taitaa kuitenkin pohjimmiltaan olla kerrospukeutumisessa, puin kerrankin kunnolla vaatetta päälle, ja jo kilometrin jälkeen oli kuuma.
En ole paljoa kävellyt tässä kaupungissa muutakuin keskustassa, enkä halunnut lähteä vain kiertelemään ympäriinsä ja palata samoja jälkiä takaisin. Katselin google mapsista hyvän lenkin, jonka pituuden kuitenkin aliarvioin, ajattelin sen olevan vajaan viiden kilometrin luokkaa. Kyseinen reitti oli kuitenkin 9,59km pitkä! Kiersin vielä tutulle tielle päästessäni pidempää kautta, sillä halusin kävellä yhden sillan yli (ei siitä sillasta kuitenkaan kovin hyviä muistoja ole, olen joskus viiltänyt ranteeni auki sillä sillalla, ja ambulanssireissuhan siitä lopulta tuli...)
Tällä kertaa halusin käyttää jotain kännykän urheilu sovellusta, koska halusin tietää, onko kyseinen reitti potentiaalinen reitti tulevaisuudessa. Huomaa kunnon laskeneen, sillä tuohon matkaan minulta kului miltei kaksi tuntia 😅 , kaloreita matkalla kuitenkin paloi 278kcal. Tästä on nyt kuitenkin hyvä lähteä parantamaan kävelytahtia! Yhteensä kävelystä on tänään koitunut 337kcal palanutta läskiä, ja lähes 16 000 askelta.
Heti kämpille päästyäni laitoin saunan päälle, sillä olin lenkin jälkeen ihan hiessä. Syynä siihen taitaa kuitenkin pohjimmiltaan olla kerrospukeutumisessa, puin kerrankin kunnolla vaatetta päälle, ja jo kilometrin jälkeen oli kuuma.
(kerrankin ihan oikea ihminen thinspona,
Taylor Momsen on muuten yksi pitkäaikaisimmista "idoleistani")
rehtori, kuraattori ja kissaitku.
En taaskaan tiedä, miten tämä on mahdollista, mutta paino nousi taas... 62,5kg, vaikka eilisen kalorit jäi alle 300kcal! Päätin pitää paastopäivän, koska tänään ei ole töitä. Eilen en lähtenyt kävelemään, koska lunta satoi todella paljon ja tuuli sai sen sattumaan iskeytyessä kasvoille. Tänään AION lähteä kävelylle, mutta vasta illalla pimeän jälkeen.
Otin perjantaina yhteyttä koulun rehtoriin, ja selitin tilanteeni ryhmätyön ja sen esittämisen suhteen, sekä ehdotin tapaamista jotta voisin selkeyttää tilannetta paremmin. Tämä päivä sopi rehtorille, joten nyt olen taas asunnollani koulukaupungissani. Pienen paniikin jälkeen onnistuin nousemaan autosta ja laahustamaan rehtorin kansliaan, ja edessä olikin ikävä yllätys. Samaan huoneeseen tunki kuraattori, joka on kiteytettynä hyvin ikävä ja ymmärtämätön ihminen. Hän luulee olevansa avuksi, mutta saa minut typerillä ehdotuksillaan edelleen ahdistuneemmaksi. Ihan kuin istuminen luokan edessä olisi yhtään sen helpompaa kuin seisominen, sehän vain korostaa huonouttani, jos muut seisoisivat ja minä istuisin vieressä...
Huonoja ehdotuksia tuli kyllä toisestakin suunnasta, rehtori ehdotti tällaisiin tilanteisiin sitä, että kuvaisin oman osuuteni etukäteen, ja se katsottaisiin sitten tunnilla, siis mitä helvettiä?!?! Oman ääneni kuuleminen pääni ulkopuolelta ja itsensä näkeminen keskellä täyttä luokkahuonetta kuulostaa vielä vastenmielisemmältä ajatukselta kuin luokan eteen meneminen. Tosin rehtori oli jutellut kyseisen kurssin opettajan kanssa, ja hänen suhtautumisensa muuttui tietenkin täysin... Opettajan mukaan esitelmän pitäminen ei ole kriteeri kurssin suorittamiseksi välttämättä, ja siihen on muitakin vaihtoehtoisia keinoja.
Onneksi kyseistä kurssia ei ainakaan enää toteuteta minun täällä oloni aikana, joten "joudun" tekemään kurssin itsenäisesti. Nyt minulla on vielä ainakin perjantaihin asti aikaa tehdä matikan tehtäviä ennen koetta. Taidan kuitenkin kysyä opettajalta, pitääkö tehtävät palauttaa koepäivänä, kun jaksoa on jäljellä kokeen jälkeen kuitenkin vielä viikko. Tämän kurssin tehtävät eivät onneksi ole kovin vaikeita, joten pääsen vähintään läpi kokeesta, arvosanalla ei ole minulle kovinkaan paljon merkitystä.
Kotoa oli niin kamala lähteä. Kun hyvästelin kissani, purskahdin jälleen itkuun niinkuin aina. Ilman tuon otuksen olemassaoloa en varmaan kävisi koskaan kotona, tai enintään kerran kuukaudessa.
Vielä tähän loppuun, eräs blogini seuraaja on perustanut oman sh-aiheisen blogin, ja hänelle oli okei linkata hänen bloginsa tänne:
https://wellrealitysucks.blogspot.com/?view=classic
Otin perjantaina yhteyttä koulun rehtoriin, ja selitin tilanteeni ryhmätyön ja sen esittämisen suhteen, sekä ehdotin tapaamista jotta voisin selkeyttää tilannetta paremmin. Tämä päivä sopi rehtorille, joten nyt olen taas asunnollani koulukaupungissani. Pienen paniikin jälkeen onnistuin nousemaan autosta ja laahustamaan rehtorin kansliaan, ja edessä olikin ikävä yllätys. Samaan huoneeseen tunki kuraattori, joka on kiteytettynä hyvin ikävä ja ymmärtämätön ihminen. Hän luulee olevansa avuksi, mutta saa minut typerillä ehdotuksillaan edelleen ahdistuneemmaksi. Ihan kuin istuminen luokan edessä olisi yhtään sen helpompaa kuin seisominen, sehän vain korostaa huonouttani, jos muut seisoisivat ja minä istuisin vieressä...
Huonoja ehdotuksia tuli kyllä toisestakin suunnasta, rehtori ehdotti tällaisiin tilanteisiin sitä, että kuvaisin oman osuuteni etukäteen, ja se katsottaisiin sitten tunnilla, siis mitä helvettiä?!?! Oman ääneni kuuleminen pääni ulkopuolelta ja itsensä näkeminen keskellä täyttä luokkahuonetta kuulostaa vielä vastenmielisemmältä ajatukselta kuin luokan eteen meneminen. Tosin rehtori oli jutellut kyseisen kurssin opettajan kanssa, ja hänen suhtautumisensa muuttui tietenkin täysin... Opettajan mukaan esitelmän pitäminen ei ole kriteeri kurssin suorittamiseksi välttämättä, ja siihen on muitakin vaihtoehtoisia keinoja.
Onneksi kyseistä kurssia ei ainakaan enää toteuteta minun täällä oloni aikana, joten "joudun" tekemään kurssin itsenäisesti. Nyt minulla on vielä ainakin perjantaihin asti aikaa tehdä matikan tehtäviä ennen koetta. Taidan kuitenkin kysyä opettajalta, pitääkö tehtävät palauttaa koepäivänä, kun jaksoa on jäljellä kokeen jälkeen kuitenkin vielä viikko. Tämän kurssin tehtävät eivät onneksi ole kovin vaikeita, joten pääsen vähintään läpi kokeesta, arvosanalla ei ole minulle kovinkaan paljon merkitystä.
Kotoa oli niin kamala lähteä. Kun hyvästelin kissani, purskahdin jälleen itkuun niinkuin aina. Ilman tuon otuksen olemassaoloa en varmaan kävisi koskaan kotona, tai enintään kerran kuukaudessa.
Vielä tähän loppuun, eräs blogini seuraaja on perustanut oman sh-aiheisen blogin, ja hänelle oli okei linkata hänen bloginsa tänne:
https://wellrealitysucks.blogspot.com/?view=classic
sunnuntai 26. tammikuuta 2020
paino oli pettymys, innostuin kävelystä.
En melkein vieläkään usko, että lähdin oikeasti eilen kävelemään, ja kävelinkin vähän pidemmän lenkin kun oli tarkoitus. Kävelin yli kymmenen kilometriä, ja lähdin heti palattuani töihin. Viimeisen puolen tunnin aikana töissä heikotti vähän, mutta se meni nopeasti ohi. poltin eilisen aikana yli 500kcal, eli eiköhän kaloreiden väärin laskeminen tullut tasoitettua.
Tänään paino oli pettymys, 62,3kg, mitä helvettiä tapahtui, miks mun paino nousee... Tiedän kyllä että painon vaihtelu on normaalia, mutta se on todella turhauttavaa. Söin aamulla jälleen kaksi keitettyä valkuaista (31,5kcal), yhden maissikakun (19kcal) sekä kupin kahvia (2,6kcal). Aion syödä päivällä jälleen riisinuudeleita (194,4kcal) ja illalla rasvatonta mansikkarahkaa (73,5kcal)
= 321kcal.
Päätin lähteä tänäänkin kävelemään, en tosin ihan yhtä pitkälle reissulle. Ventit on lopussa, ja tavanomaisen autolla ajelun sijaan päätin käydä lähihuoltoasemalla jalan. Matkaa tulee noin viisi kilometriä, mutta on kai se parempi kuin ei mitään. Pyysin äitinkin mukaan, joten tällä kertaa ei kuunnellakaan sh musiikkia.
Ajattelin alkaa kävelemään vähän useammin, varsinkin nyt kun on lunta, lumisessa säässä on niin mukava kävellä. Tuumasin, että kävisin kävelemässä ainakin niinä päivinä kun ei ole töitä, sillä silloin ei muuten tule liikuttua kämpiltä juuri mihinkään. En halua painostaa itseäni mihinkään himoliikkumiseen, en koe olevani vielä siihen valmis. Varsinkin työpäivinä olen usein niin uupunut, että jos pitäisi jotain lihaskuntoa tehdä, luistaisin siitä luultavasti muutamassa päivässä, ja siitä aiheutuisi turhaan lisää mielipahaa.
Tänään paino oli pettymys, 62,3kg, mitä helvettiä tapahtui, miks mun paino nousee... Tiedän kyllä että painon vaihtelu on normaalia, mutta se on todella turhauttavaa. Söin aamulla jälleen kaksi keitettyä valkuaista (31,5kcal), yhden maissikakun (19kcal) sekä kupin kahvia (2,6kcal). Aion syödä päivällä jälleen riisinuudeleita (194,4kcal) ja illalla rasvatonta mansikkarahkaa (73,5kcal)
= 321kcal.
Päätin lähteä tänäänkin kävelemään, en tosin ihan yhtä pitkälle reissulle. Ventit on lopussa, ja tavanomaisen autolla ajelun sijaan päätin käydä lähihuoltoasemalla jalan. Matkaa tulee noin viisi kilometriä, mutta on kai se parempi kuin ei mitään. Pyysin äitinkin mukaan, joten tällä kertaa ei kuunnellakaan sh musiikkia.
Ajattelin alkaa kävelemään vähän useammin, varsinkin nyt kun on lunta, lumisessa säässä on niin mukava kävellä. Tuumasin, että kävisin kävelemässä ainakin niinä päivinä kun ei ole töitä, sillä silloin ei muuten tule liikuttua kämpiltä juuri mihinkään. En halua painostaa itseäni mihinkään himoliikkumiseen, en koe olevani vielä siihen valmis. Varsinkin työpäivinä olen usein niin uupunut, että jos pitäisi jotain lihaskuntoa tehdä, luistaisin siitä luultavasti muutamassa päivässä, ja siitä aiheutuisi turhaan lisää mielipahaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)